Asiaa jonkin aikaa mietittyäni: en voi enää kirjoittaa.

Mietin, että onko tarve nähdä itsensä pohjalla henkistä runkkausta vai halua kohdata raaka todellisuus. Tunnettua on että henkisesti vääristyneet pyrkivät liiottelemaan kokemiaan vastoinkäymisiä. Shamppoon loppuminen tuntuu maailmanlopulta..tai euroviisut.  Niin, ne juuri. Näin eilen erään lupaavasti alkaneen romanssintynkäni esiintymässä siellä. Ei ole ottanut kahteen kuukauteen yhteyttä vaikka itse tinki numeroani ja minä yritin pitää varovaisen etäistä linjaa. Voi miten tämä syö sisältä. Inhottaa taas leväyttää koko irvokas päänsisältö tähän "kaikkien" nähtäville, mutta itsellenihän minä tätä teen..

                             

 

Regina Grahl: Duality

No niin. Olen tehnyt paluun tänne puolen vuoden jälkeen ja huomaan, että se kannatti. Yksi innostunut ihminen on jo paljon ja on todella valaisevaa lukea näitä itsekkin. (Kuten sanottua kukaan kavereistani ei tiedä tästä blokista ja toistaiseksi hyvä niin.) Mitäköhän kertoisin näin pitkän ajan jälkeen..? Olen muuttanut asumaan yksin, käynyt kaksissa pääsykokeissa ja pitänyt taidenäyttelyn. Ei mielestäni hullumpaa parin vuoden luovuus-tukon jälkeen. Nyt pidän lomaa ennen kesätöitä ja odottelen pääsykoetuloksia.

Regina Grahl:Red scarf of love                                       

 Oli mielenkiintoista lukea surullisesta salaisen ihailuni kohteesta. En näet päässyt yli hänestä kirjoituksen jälkeenkään vaikka yritin. Tapahtui jotain todella ikävää. Eräs ystäväni joka tiesi tästä tapauksesta teki jotain typerää. Hän oli sanonut minulle ettei hän ole kiinnostunut tästä henkilöstä. Tiedättehän ne ihmiset joilla on vaan luonnostaan "sitä jotain". Viehätys- ja vetovoimaa. Hän kuuluu näihin ihmisiin.  Sitten on niitä ihmisiä jotka eivät halua olla "tyrkyllä", mutteivat tee mitään muutakaan ja kutsuvat sitä ylpeydeksi. Minä taas kuulun tähän ryhmään. En tiedä mitä tapahtui, mutta lopputuloksena he lähtivät yhdessä, ihastukseni ja ystäväni. Seuraavana päivänä ystäväni palasi "jatkoilta" iltapäivällä. Yritin kerran kysyä varovasti mitä oli tapahtunut. Ystäväni väisti kysymyksen. Sen jälkeen luovutin enkä ole pitänyt enää minkäänlaista yhteyttä häneen.

Hei, en ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne. Olen varmaan ollut niin hyvällä mielellä, ettei ole tehnyt mieli keikuttaa turhaan tätä venettä. Kerronpa sinulle: olen ollut ihastunut. Ihmiseen jota näen aina silloin tällöin, mutta joka ei sentään ole mikään mahdoton kaukorakkaus, haastava kylläkin. Hullaantuminen on sanoinkuvaamattoman ihana tunne ja se on hivenen turvallisempi kuin hypomania. ;) Yhtäkkiä se ikäänkuin täyttää ja tekee eheäksi siihen mennessä olleen tyhjän elämän. Valitettavasti silloin myös huomaa miten paljon turhaa aikaa on kun löytää itsensä pohtimasta uudestaan ja uudestaan henkilön seurassa viettämäänsä aikaa. "Mitä hän sanoi, mitä hän oikeasti sanoi ja miten katsoi.. jne." Onneksi kaverit tulivat hätiin passiivisuudellaan. Aloin miettiä asiaa tosissani ja a) henkilö x on aivan liian iso pala minulle haukattavaksi, sillä en edusta sen tason naista ja b) innoissani olin todennäköisesti hivenen suurennellut asioita, en usko, että hän on kiinnostunut. The end ja vailla sydänsuruja. Parasta kaikessa on, että pidän edelleen itseäni viehättävänä ja kiinnostavana naisena. Pitää vain oppia rajansa.

                                            

Saan pian postia entisen kotikuntani psykiatriselta. Laatikkoon kolahtavat sairaskertomukseni ja vajaan kymmenen käyntikertani jaaritukset. Minulla ei ollut lääkäriini erityisen lämpimät välit joten en odota A4-saastetta kovinkaan innokkaasti osin siitä syystä, että lääkäri varoitteli etukäteen ettei sisältö ole kovinkaan mairittelevaa eikä sitä ole tarkoitettu potilaan luettavaksi. Oikeuksiini kuuluu kuitenkin lukea nuo tiedot ja sen myös aion myös tehdä.                                                                                                Tällä kertaa nainen ei innostunut kyselemään kuulumisiani kuten viimeksi keväällä yritti. Arvasi varmaan että vauhti kiihtyy ja kohti alamäkeä.